Hautaaminen vai tuhkaus – neuvoja hautaustavan valintaan

 

Hautajaisten järjestämiseen liittyy viimeisen lepotilan valinta kuolleelle. Vainaja on voinut ilmoittaa tahdostaan hautauksen suhteen jo eläessään tai joissain tilanteissa lähiomainen joutuu valitsemaan hautaustavan. Suomessa yleisesti käytössä olevia hautaustapoja on kaksi: hautaaminen ruumisarkussa tai tuhkaus. Lue alta lisää kummastakin hautaustavasta.

 

1. Arkussa maahan hautaaminen

Arkkuhautauksessa, jota myös maahautaukseksi kutsutaan, kuollut haudataan arkussa maahan. Arkun voi haudata vain seurakunnan omistamalle hautausmaalle. Omalle maalle hautaaminen onnistuu aluehallintoviraston luvalla, mutta lupaa voi olla joskus hankala saada.

Hautapaikkana voi olla uusi hautapaikka hautausmaalta tai sitten arkku sijoitetaan sukuhautaan. Hautapaikan saa aina omalta kotipaikkakunnaltaan, vaikka ei kuuluisi seurakuntaan. Toiselle paikkakunnalle haudatessa tulee anoa lupaa paikalliselta seurakunnalta ja kaikkialla vieraspaikkakuntalaisille ei maanpuutteen vuoksi anneta uusia arkkuhautoja.

Arkkupaikat vapautuvat uudelleen käyttöön, ellei hautapaikkaa hankita uudelleen. Vainajan katsotaan maatuvan 25 vuodessa, ja tällöin hautapaikka vapautuu uudelleen jaettavaksi. Sukuhautaan haudatessa tarkastetaan, onko hautaus siihen ylipäätään mahdollinen – paljonko hautapaikkoja on ja milloin aiemmat vainajat on haudattu. Jotkut sukuhaudat saattavat olla jo niin täynnä, että sinne voi haudata enää uurnassa. Vainaja voidaan sijoittaa arkussa myös kryptaan, mutta Suomessa kryptapaikat ovat harvinaisempia.

Hautaustoimisto auttaa hautaukseen, haudan kaivamiseen ja hautakiveen liittyvissä asioissa.

 

2. Tuhkaus krematoriossa ja uurnan lasku

 

Tuhkaus eli polttohautaus tarkoittaa ruumiin polttamista. Vainajan tuhkaus tapahtuu krematoriossa. Laillisesti ruumista ei voi polttaa muulla tavoin, ja tällöin saattaisi syyllistyä hautarauhan rikkomiseen. 

Yleensä tuhkaus suoritetaan siunaustilaisuuden jälkeen. Krematoriossa polttamiseen vaaditaan myös arkku, sillä kuollut kuljetetaan ja tuhkataan arkussa. Tämän jälkeen polttohautauksesta syntynyt tuhka laitetaan uurnaan. Tuhkaus on valmis noin kahden viikon sisällä siunauksesta, jonka jälkeen tuhkauurna luovutetaan omaisille.

Arkun tarpeesta johtuen tuhkauksen hintaero tavalliseen hautaukseen verrattuna jää pienemmäksi, vaikka tuhkahautaus onkin aavistuksen edullisempaa. Suomessa pieni enemmistö vainajista tuhkataan, ja isoissa kaupungeissa tuhkaus on yleistä. Arkkupaikat alkavat olla kaupungeissa kiven alla, ja hautapaikka löytyy helpommin pienelle uurnalle.

 

Tuhkan hautaaminen

Krematoriolle pitää ilmoittaa kirjallisesti, mihin tuhka tullaan sijoittamaan. Tuhkia ei voida sirotella useaan eri paikkaan, vaan tuhka joko haudataan uurnassa tai sirotellaan yhteen paikkaan.

Tuhkauurna voidaan haudata sellaisenaan maahan tai siinä olevat tuhkat voidaan sirotella omalle maalle, vesistöön tai muuhun vainajalle tärkeään paikkaan, joten tuhkaus antaa enemmän vaihtoehtoja viimeisen leposijan valintaan. Uurnan hautaus tai sirottelu tulee tehdä vuoden kuluessa tuhkauksesta. 

Hautausmaalla on uurnahautausmaita ja uurnaholveja, jonne uurnan voi haudata sellaisenaan. Uurnan tulee olla puinen tai tehty muusta maatuvasta aineesta. Tuhkat voi sirotella myös hautausmaalla olevaan muistolehtoon. Muistolehdossa tuhkan voi sirottaa nurmikon alle tai sitten maan pinnalle.

Uurnan lasku omalle maalle ei vaadi viranomaislupaa, ja moni haluaakin tulla tuhkatuksi omalle pihalleen tai kesämökille. Jos tuhka halutaan sirotella toisen maalle, siihen tarvitaan lupa maanomistajalta. 

Merituhkaus eli merihautaus on myös mahdollinen, ja siinä tuhka sirotellaan veteen tai lasketaan siihen erikseen vesikäyttöön tehty uurnassa. Veteen hautaaminen voidaan tehdä veneestä tai sitten rannalta. Vesialueelle tuhkatessa tarvitaan vesialueen haltijan lupa, joskin jollain vesialueilla on erikseen tuhkan sirottelulle varattuja alueita.

Hautaustoimisto selvittää tuhkaukseen liittyvät luvat sekä sallitut hautapaikat.

 

3. Ekologinen hautaus

Lisääntyneen ympäristötietoisuuden myötä ekologiset tavat tulla haudatuksi kiinnostavat entistä enemmän, ja ihmiset pohtivat miten hautauksen hiilijalanjälkeä voisi pienentää. Arkkuhautaus kun vie tilaa maasta ja arkun valmistaminen kuormittaa ympäristöä. Myös polttohautauksessa käytettäviä uunia lämmitetään kaasupolttimilla tunnin ajan ja siten sekin vaikuttaa ympäristöön.

Toki perinteisillä tavoin haudatessa voi miettiä ympäristöystävällisempää hautaamista – hankkia esimerkiksi lähituotantona Suomesta puisen arkun, joka on valmistettu kotimaisesta sertifioidusta puusta. Pahviarkkujakin on olemassa. Kuollut voidaan pukea luonnonkuituihin, kuten pellavaan tai villaan.

Uusia tapoja ruumiin käsittelyyn on jo kehitelty, joskin ne ovat vielä vähäisessä käytössä ja sallittuja lähinnä tietyissä maissa tai osavaltioissa. Käytössä on esimerkiksi promessointi, jossa vainaja pakastekuivataan. Myös luonnollista hautaamista on käytetty. Tässä ruumista ei balsamoida, vaan ruumis haudataan maatuvissa liinoissa tai arkussa luontoon. Myös kompostointia ja vesituhkausta eli resomaatiota on käytetty, mutta nämä ovat vielä osittain kyseenalaisia hautaustapoja, joihin liittyy myös eettisiä kysymyksiä.

Suomessa ympäristöystävällinen hautaus onnistuu parhaiten luontoystävällisiä materiaaleja hyödyntäen. Hautaustoimisto voi neuvoa tarkemmin, miten saada hautajaisista ekologisemmat.